Puukenkämaasta käsin on jonkin aikaa ihmetelty Suomen kummaa menoa. Vanhat perisuomalaiset periaatteet kuten "Järjen käyttö on sallittua, jopa suotavaa" ja "Suu säkkiä myöten" näyttävät unohtuneet kokonaan poliitikoilta muutamia kokeneita kehäkettuja lukuunottamatta. Yllättäviltä tahoilta on kuulunut viisaita ajatuksia (esim. jalasmökki-Paavo, jota Klompje on aina pitänyt poliittisen korkkiruuviuden perikuvana), mutta ei heiltä, jotka tiukimmin vallankahvassa ovat kiinni.

Niinpä Klompjekin päätti kantaa kortensa kekoon ja kertoilla tosiasioita siitä, miten Hollannissa asioita hoidellaan. Monessa asiassa päätöksiä perustellaan kansalle Suomen maineella ulkomaiden silmissä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Jonkun pitää nostaa oikeaa peiliä nassun eteen niille, joiden vääristyneet näkökulmat ovat naurutalon peileistä peräisin. Siinä sivussa puukenkäverstaasta kommentoidaan mitä tahansa muutakin, mitä päähän pälkähtää.

(Klompje on viime aikoina lukenut paljon viisaan Ruukinmatruunan Takkirauta-blogia ja ihastui Ruukinmatruunan tapaan pitää bloginsa ja tavallisen elämänsä erossa toisistaan puhumalla itsestään kolmannessa persoonassa. Klompje pitää nimimerkin suomasta anonymiteetistä ihan sen takia, ettei nyt koko maailman tarvitse ihan kaikkea Klompjesta ja Klompjen sukulaisista tietää. Jos Klompje haluaa esim. kertoa tulleensa täteihinsä siinä, että on valinnut itseään nuoremman avomiehen, niin nimimerkin ansiosta tätösten tuttavapiiri ei tunnista heitä Klompjen blogista. Henkilökohtaisuuksiin voi mennä vaikka Facebookissa, jos haluaa.)

PS. Kielitieteellinen loppukevennys: Klompje = puukenkänen. Puukenkä on hollanniksi "klomp", -je-pääte on diminutiivipääte (jolla voi muuten helposti kiertää epätietoisuuden sanojen suvusta, sillä kaikki -je päätteiset sanat ovat aina neutreja het-sukuisia).